Muodon ja pituuden mukaan lasikuitu voidaan jakaa jatkuvaksi kuiduksi, kiinteän pituiseksi kuiduksi ja lasivillaksi; lasikoostumuksen mukaan se voidaan jakaa ei-emäksiseen, kemialliseen kestävyyteen, korkeaan alkaliin, keskipitkään alkaliin, suureen lujuuteen, korkeaan kimmomoduuliin ja alkalinkestävyyteen (alkalinkestävyys) lasikuituun jne.
Tärkeimmät raaka-aineet lasikuidun valmistuksessa ovat: kvartsihiekka, alumiinioksidi ja pyrofylliitti, kalkkikivi, dolomiitti, boorihappo, sooda, miraboliitti, fluoriitti jne. Tuotantomenetelmät voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan: yksi on valmistaa sula lasi suoraan kuiduiksi; toinen on tehdä ensin sulasta lasista pallomaisia palloja tai sauvoja, joiden halkaisija on 20 mm, ja sitten lämmittää ja sulattaa ne uudelleen eri tavoin, jotta niistä tulisi halkaisijaltaan 3 ~ 80 μm erittäin hienoja kuituja. Mekaanisella vetomenetelmällä platinaseoslevyn läpi vedettyä äärettömän pitkää kuitua kutsutaan jatkuvaksi lasikuiduksi, joka tunnetaan yleisesti nimellä pitkä kuitu. Jatkuvia telojen tai ilmavirtauksen tekemiä kuituja kutsutaan kiinteän pituisiksi lasikuiduiksi tai lyhyiksi kuiduiksi.
Lasikuidut on jaettu eri tasoille niiden koostumuksen, ominaisuuksien ja käytön mukaan. Normaalilaatuisten määräysten mukaan E-luokan lasikuitua käytetään yleisimmin ja käytetään eniten sähköeristeissä; S-luokka on erityinen kuitu.
